Tikalin alueella Keski-Amerikassa on paljon muinaisia raunioita. Pelaajat ovat
arkeologeja, jotka kilpailevat alueen aarteiden paljastamisessa. Viidakon
kätköistä löytyy temppeleitä ja muinaisia aarteita, joiden löytäjät saavat
mainetta ja kunniaa.
Tikal on Kramerin ja Kieslingin naamiotrilogian ensimmäinen osa. Trilogian
muut osat ovat raskaampi 
Java ja
kevyempi Mexica.
Pelin komponentit ovat todellista huippuluokkaa. Mestari Franz Vohwinkelin
kuvittama peli on, kuten sarjan muutkin pelit, erittäin näyttävä tapaus.
Pelilauta on pelin aluksi tiheää viidakkoa, mutta pelin edetessä pelaajat
asettavat laudalle heksalaattoja, joista aukeaa pyramiditemppeleitä, aukioita ja
aarteiden sijaintipaikkoja. Pelin eteneminen ja kirkkaan väristen puunappuloiden
leviäminen laudalle on todellinen ilo silmälle.
Pelin rakenne perustuu puolisäännöllisin väliajoin ilmestyviin
tulivuorilaattoihin, jotka laukaisevat pisteytyskierroksen. Silloin pelaajat
saaat kukin pelata yhden vuoron, jonka jälkeen sen pelaajan pisteet lasketaan.
Pisteitä saa kerätyistä aarteista ja valloitetuista temppeleistä. Temppelit ovat
sitä arvokkaampia, mitä enemmän niitä on saanut kaivettua esille. Hommassa on
riskinsä: temppelistä saa pisteet, jos sen kohdalla on enemmistö omia
tutkijoita. Jos näkee vaivaa ja kaivaa temppelin esiin, joku toinen pelaaja voi
kiidättää ennen pisteytystä omat joukkonsa paikalle saaden ilmaisia pisteitä.
Tikalin vuorot ovat toimintapisteiden laskemista. Vuorollaan saa käyttää
kymmenen pistettä erilaisiin tarkoituksiin, kuten tutkijoiden siirtelyyn,
temppelien ja aarteiden esiin kaivamiseen, liikkumista helpottavien leirien
rakentamiseen ja niin edelleen. Valinnanvaraa on paljon ja pisteiden hyödyllinen
käyttö vaatiikin paljon tuumimista. Peli voikin kärsiä ns. analyysihalvauksesta
- jos se on ongelma, kannattaa kokeilla jouduttaako jonkunlaisen ajastimen
käyttö pelin kulkua.
Tikal on melko raskas peli, joka ei sovi ainakaan aivan ensimmäiseksi
perhepeliksi. Jonkinlaisella lautapelikokemuksella siitäkin selviää.
Harrastajille Tikal on kuitenkin ehdottoman pätevä valinta. Saman sarjan
peleistä Java on jonkin verran raskaampi analyyttisesti - monet pitävät sitä
trilogian huipentuma, toisten mielestä se on turhankin raskas. Mexica taas on
Tikalia ja Javaa kevyempi ja siksi joidenkin mielestä huonoin, toiset taas
pitävät. Ota näistä nyt selvää - jokainen trilogian peleistä on kuitenkin
laadukasta lautapeliviihdettä, se on varma juttu.
