Dirk Henn voitti Spiel des Jahresinsa tällä vanhan pelin uudelleenlämmittelyllä. Alhambran kuoren alta paljastuu Hennin osakepeli Stimmt So!, johon on toki lisätty paljon uutta. Aivan pelkästä uudelleenteemoitetusta uusintajullkaisusta ei ole kyse. Pelaajat rakentavat keskiaikaisen arabialaisen Alhambran palatsia. Menestyksekkäin rakentaja voittaa, luonnollisesti. Menestystä taas mitataan pisteillä, joita saa rakentamalla enemmistöjä eri rakennustyypeistä. Alhambrassa yhdistyy laattojen latominen, enemmistöjen kerääminen ja varsin omaperäinen ostomekanismi.
Laattoja siis kerätään. Niistä on rakennettava yhtenäinen kokonaisuus, mikä on suurimmaksi osaksi helppoa. Laatoissa on kuitenkin muureja, joiden on osuttava kohdalleen. Tämä rajoittaa rakentamista hieman; lisäksi rakentamalla pitkän ulkomuurin palatsilleen saa lisäpisteitä.
Pelissä käytetään peräti neljää eri valuuttaa. Rahaa saa yksinkertaisesti keräämällä: pöydästä saa nostaa joko yhden setelin tai useampia, jos niiden yhteenlaskettu arvo on riittävän pieni. Rahan nostaminen parantaa menestymisen mahdollisuuksia, mutta edistää pelin kulkua, sillä rahapinoon on kätketty pisteytyksiä aikaansaavat kortit. Nostamalla rahaa ei saa pisteitä, joten siten tekee itselleen hallaa.
Rahalla ostetaan laattoja: kulloinkin on saatavilla neljä eri laattaa, yksi kutakin valuuttaa kohden. Alhambrassa ei tunneta vaihtorahaa. Jos maksaa liikaa, maksaa liikaa, eikä rahaa saa takaisin. Siksi kannattaa nostaa myös pikkurahaa! Jos maksaa tasarahalla, saa suurenmoisen bonuksen: lisävuoron. Jos ostaa toisen kerran tasarahalla, saa vielä lisävuoron - yhdellä kierroksella voi tyhjentää pöydän, jos sattuu sopivasti rahaa taskuun.
Peli vaatii siis hienovaraista taktikointia. Mitä enemmän pelaajia pelissä on mukana, sitä enemmän taktikointi korostuu kaaoksen noustessa. Peli toimiikin parhaiten 2-4 pelaajalla. Viidellä ja kuudellakin peli toimii, mutta vuorojen välissä on pitkä aika ja kaaoksen määrä voi olla joillekin liikaa. Pienemmillä pelaajamäärillä strategiat korostuvat - pelissä riittää kyllä mietittävää.
Alhambra ei ole erityisen vaikea peli ja sopii mainiosti myös vähemmän pelejä harrastaneille. Sitä uskaltaa tarjota hyvinkin monenlaisen yleisön kokeiltavaksi. Peli voitti 
Spiel des Jahresin vuonna 2003, eikä suotta.
Pelin ensimmäinen saksankielinen laitos ilmestyi nimellä Alhambra. Toisen samannimisen pelin vuoksi seuraava laitos sai nimekseen Der Palast von Alhambra ja siksi englanninkielisenkin laitoksen koko nimi on The Palace of Alhambra. Peli tunnetaan kuitenkin yleisesti pelkkänä Alhambrana.
